Opas Greyhoundin (Englanninvinttikoiran) Adoptoijalle: Urheilijasta perheenjäseneksi

Irlannista tulevat Greyhoundit ovat rekisteröityjä rotukoiria ja eläköityneitä huippu-urheilijoita. Sen fysiologia on ainutlaatuinen, minkä vuoksi sen hoito poikkeaa monin tavoin ”tavallisesta” koirasta. Tämä opas auttaa sinua ymmärtämään uuden ystäväsi tarpeita.

Rodusta

Vaikka greyhound on kotioloissa rauhallinen ja lempeä, on tärkeää muistaa, mihin se on alun perin luotu: näön perusteella tapahtuvaan metsästykseen ja huimaan nopeuteen.

Greyhoundit ovat pääsääntöisesti rekisteröityjä rotukoiria. Koirat on rekisteröity Irlantiin. Koiralle annetaan virallinen nimi vasta, jos se on aloittanut kilpailemisen. Kotona käytettävä kutsumanimi on usein aivan eri kuin rekisteröity nimi.
Tunnistusmerkinnät: Kaikki koirat on tunnistusmerkitty jo pentuna. Niillä on sekä mikrosiru että tatuointi
Rekisteröinti Suomeen (huom tämä ei ole pakollista): Jos haluat rekisteröidä koiran Suomen Kennelliittoon (esim. näyttelyitä varten), seuraa Kennelliiton ohjeistusta tuontikoiran rekisteröinnistä.
- Tarvittavat asiakirjat: Tarvitset yleensä alkuperäisen rekisteritodistuksen ja ns. Export Pedigreen (vienti-rekisteritodistus) alkuperämaan liitosta.
- Omistajuus: Varmista, että sinulla on virallinen luovutustodistus tai kauppakirja, jolla osoitat omistusoikeutesi rekisteröinnin yhteydessä

Voimakas saalisvietti: Greyhound on sighthound eli näöllään metsästävä koira. Se reagoi salamannopeasti kaikkeen pieneen ja liikkuvaan – olipa se jänis, kissa tai vaikkapa naapurin pieni koira. Kun vaisto iskee päälle, koira saattaa unohtaa kaiken muun ympärillään.
Ei lasten ulkoilutettavaksi: Greyhound on suuri ja fyysisesti erittäin vahva koira.
- Vaaratilanteet: Jos 30-kiloinen lihaskimppu päättää lähteä pupun perään, se tekee sen nollasta sataan sekunneissa. Lapsella tai edes heiveröisellä aikuisella ei ole mitään mahdollisuutta pitää koiraa hallinnassa tässä tilanteessa.
- Turvallisuus: Tästä syystä suositellaan, että aikuinen vastaa aina ulkoilutuksesta. Käytä hihnassa aina rannelenkkiä, jotta hihna ei lipsu kädestä äkillisessä nykäisyssä.

Sosiaalistaminen: ”Onko tuo muka koira?”

Monet greyhoundit ovat eläneet koko elämänsä vain muiden greyhoundien ympäröimänä.

Muunrotuiset koirat: Greyhound ei välttämättä tunnista muunrotuista koiraa lajitoverikseen. Tämä voi aiheuttaa pelkoa, hämmennystä ja reagointia hihnassa.
Pikkukoirat ja kissat: Koska koira ei ole tottunut eri näköisiin eläimiin, se saattaa helposti tulkita pienen, nopeasti liikkuvan koiran tai kissan saaliiksi.
Tutustuttaminen: Esittele uudet koiraystävät pikkuhiljaa, neutraalissa paikassa ja mieluiten niin, että molemmat koirat liikkuvat (kävelytreffit). Anna koiralle aikaa tajuta, että tuo ”outo otus” on myös koira.

Greyn ruokinta

Aina kaksi ateriaa päivässä: Päivittäinen ruokamäärä on suuri, ja se on ehdottomasti jaettava vähintään kahteen osaan. Tämä vähentää vatsalaukun rasitusta ja pienentää vatsalaukun kiertymän riskiä.
Proteiini on elinehto: Nappulat ovat usein hiilihydraattipitoisia. Lisää sekaan lihaa (broileria, nautaa, kalaa), jotta koiran lihasmassa ei katoa liikunnan vähentyessä.
Ahmiminen ja varastelu: Greyhoundit ovat usein erittäin ahneita.
- Ahmimisenestokuppi: Jos koira ”imuroi” ruokansa, käytä estokuppia ehkäisemään ilman nielemistä.
- ”Keittiövaras”: Greyhound yltää helposti keittiön tasoille. Ruoan varastaminen on rodulle tyypillistä ahneutta, eikä se tarkoita, että koiralla olisi nälkä. Korkeana koirana greyt myös yltävät hyvin varkauksiin!
Raakaluut: Irlannin kenneleissä koirat eivät ole saaneet raakaluita. Niiden aloittaminen aiheuttaa lähes varmasti löysää vatsaa. Etene hyvin hitaasti.
2 tunnin sääntö: Ei kovaa liikuntaa tai riekkumista 2 tuntia ennen ja jälkeen ruokailun (vatsalaukun kiertymän riski).

Greyn Terveys

Greyhoundin fysiologia vaatii eläinlääkäriltä rodun tuntemusta.

Irlannista tulevat koirat ovat terveystilanteeltaan selkeitä; ne eivät kanna trooppisia sairauksia (kuten leishmaniaa), joita Välimeren alueen rescue-koirilla esiintyy.
Poikkeavat veriarvot: Puna- ja valkosoluarvot, munuaisarvot sekä kilpirauhasarvot poikkeavat muiden koirien viitearvoista. Valitse aina eläinlääkäri joka tuntee rodun. Tästä on kuitenkin hyvä muistuttaa eläinlääkäriä.
- Poikkeavista veriarvoista huolimatta greyt ovat mitä mainioimpia verenluovuttajia. Voit kysyä verenluovutus mahdollisuuksista eläinlääkäriltä.
Anestesia-herkkyys: Matala rasvaprosentti ja maksan erilainen toiminta tekevät greyhoudista herkän nukutusaineilla ja siten nukutuksesta riskialttiimpaa. Käytä vain eläinlääkäriä, joka tuntee rodun erityistarpeet. Tämä on väärä kohta säästää, kun valitse eläinlääkäriä.
Verenvuototaipumus (Delayed postoperative hemorrhage (DEPOH): on greyhoundeilla esiintyvä fysiologinen ilmiö, joka on jokaisen omistajan ja eläinlääkärin elintärkeää ymmärtää. Tämä koskee noin 30 % greyhoundeja. Greyhoundeilla (ja osalla muista vinttikoirista) on taipumusta viivästyneeseen verenvuotoon. Ilmiö esiintyy leikkausten ja traumojen jälkeen. Tämän riskin seulontaan on olemassa geenitesti, jonka halutessaan voi teettää. Huomaa, että näiden koirien veriarvot voivat olla normaalit.

Normaali alku: Leikkauksen aikana ja heti sen jälkeen veri hyytyy normaalisti. Leikkaus näyttää onnistuneen täydellisesti.
Viivästynyt vuoto: Noin 24–48 tuntia leikkauksen jälkeen elimistö alkaa purkaa hyytymiä ennenaikaisesti, vaikka suonet eivät ole vielä ehtineet parantua. Vaaralliseksi ilmiön tekee se, että se on viivästynyt. Koira saattaa olla jo kotona toipumassa, kun vuoto alkaa.
Seuraus: Haava alkaa vuotaa uudestaan, tai leikkausalueelle muodostuu massiivisia mustelmia ja verenpurkaumia (hematoomia).
Tämä voidaan estää ennaltaehkäisevällä lääkityksellä. Keskustele tästä eläinlääkärin kanssa jo kun leikkausta aletaan suunnittelemaan.

Sleep Startle (Unesta säpsähtäminen): Monilla greyhoundeilla on voimakas refleksi herätessään. Jos koiraa kosketetaan sen nukkuessa syvää unta, se saattaa säpsähtää voimakkaasti, murista tai jopa näykkäistä ilmaa.
Muista: Tämä on tahaton puolustusrefleksi, ei aggressiota. Anna nukkuvan koiran maata rauhassa. Herätä koira aina kutsumalla sitä nimeltä tai tekemällä ääntä kauempaa ennen kuin lähestyt sitä. Greyt eivät koskaan ennen ole nukkuneet kotona sohvalla saati ihmisen kanssa sängyssä, ne eivät siis ole tottuneet, että vieressä on joku kun ne nukkuvat.
Hampaiden hoito: Alttius parodontiittiin on valtava. Hampaiden päivittäinen pesu on lähes pakollista.
Pannus (Krooninen pinnallinen keratiitti): Pannus on etenevä, autoimmuuni pohjainen sarveiskalvon tulehdus. Se ei ole koiralle kivulias, mutta hoitamattomana se voi johtaa näön menetykseen. Mistä sen tunnistaa? Silmän pintaan (sarveiskalvolle) alkaa kasvaa harmahtavaa, vaaleanpunaista tai ruskehtavaa pigmenttiä, yleensä silmän ulkonurkasta alkaen. Hoito: Sairautta ei voi parantaa, mutta se pidetään kurissa elinikäisillä silmätipoilla.
Osteosarkooma (Luusyöpä): Osteosarkooma on greyhoundeilla valitettavan yleinen ja erittäin aggressiivinen luusyöpä. Se esiintyy useimmiten raajojen pitkissä luissa. Ensimmäinen oire on lähes aina ontuminen. Myöhemmin luuhun voi nousta selvästi tuntuva ja näkyvä kova turvotus tai patti. Koska kyseessä on entinen urheilija, omistaja saattaa helposti kuitata ontumisen ”venähdyksenä” tai vanhana urheiluvammana. Jos greyhound alkaa ontua ilman selvää syytä, se on aina vietävä eläinlääkäriin röntgenkuvaukseen. Osteosarkoomassa diagnoosin nopeus on kriittistä.
Greyhoundien “Känsät” (Corns): Koiran tassuissa esiintyvät kovettumat ovat pyöreitä, rakkulamaisia kovettuneita ihoalueita. Kovettumat ovat kivuliaita ja epämiellyttäviä, ja ne saattavat aiheuttaa koiralle ontumista tai kyvyttömyyttä varata painoa tietylle jalalle, mikä vaikeuttaa jopa lyhyitä kävelyitä. Kovettumat ovat hyvin tyypillisiä vinttikoirille, ja niitä esiintyy harvoin muissa roduissa. Kovettumat ovat yleisin ihosairaus, josta vinttikoirat kärsivät. Eläinlääkäri voi vahvistaa diagnoosin ja auttaa löytämään oikean hoidon vaivaan.

Greyn Iho ja turkki

Kaljuus on normaalia: Kaljut reidet, vatsa ja kaula kuuluvat rotuun. Kaljuus voi lisääntyä talvella ja karvanlähdön yhteydessä.
Hilseily: Suomen kuiva sisäilma kuivattaa ihoa. Käytä laadukkaita öljyjä (esim. lohiöljy) sisäisesti ja hoitovaahtoja ulkoisesti.
Greyt voivat kasvattaa pohjavillan tai niillä voi se olla kotiutuessaan. tämä on täysin normaalia. Pohjavillaisilla koirilla tulee karvan lähtö kaksi kertaa vuodessa ja silloin karvaa voi lähteä todella runsaastikin.
Läähätys: Alkuun greyhound saattaa läähättää sisällä paljonkin. Irlannin kenneleissä lämpötilat ovat usein huomattavasti matalampia kuin suomalaisissa kodeissa, joissa on patterit täysillä. Tarjoa koiralla mahdollisuuksien mukaan viileämpiäkin paikkoja nukkumiseen. Sekä pidä aina vettä tarjolla.

Greyhoundien urheilu-uran perintö ja kehonhuolto

Lähes kaikki adoptoitavat greyhoundit ovat entisiä rata juoksijoita, joiden kilpaura on päättynyt. Tämä tausta on hyvä pitää mielessä arjessa:

Huomaathan, että koirat ovat eläköityneet juoksukisoista, niiden kanssa ei enää saa osallistua mihinkään juoksukilpailuihin edes leikkimielisiin.
Kilpauran päättymisen syynä on usein loukkaantuminen. Kaikista vanhoista vammoista ei välttämättä ole tarkkaa tietoa, mutta ne on hyvä huomioida. Useimmiten vanhat vammat eivät estä normaalia, aktiivista kotikoiran elämää tai reippaita lenkkejä, mutta ne voivat vaikuttaa koiran kykyyn kestää kovaa revittelyä toisten koirien kanssa.
Ammattilaisen arvio: On erittäin suositeltavaa käyttää koira koiraosteopaatilla tai -fysioterapeutilla kotiutumisen alkuvaiheessa. Ammattilainen osaa paikantaa mahdolliset jumit tai vanhat vammat ja antaa ohjeet kotihoitoon sekä oikeanlaiseen kehonhuoltoon. Koska koira saattaa olla ”huonossa tikissä” ja lihakset kireät, koiraosteopaatti on paras tapa varmistaa, ettei koira joudu liikkumaan kivun kanssa kuntoa kohotettaessa.

Turvallinen “vapaana” juokseminen

Huomaathan, että myöskään greyhoundeja ei voi päästää vapaaksi aitaamattomalla alueella karkaamisriskin vuoksi. Greyhound on jalostettu juoksemaan kovaa tasaisella alustalla, ja tämä asettaa omat rajoitteensa aidatuilla alueilla juoksemiseen ja oloon:

Maasto: Irlantilaiset koirat ovat kasvaneet tasaisilla pelloilla ja hiekkaradoilla. Ne eivät ole tottuneet juoksemaan metsässä tai epätasaisessa maastossa. Kovassa vauhdissa kannot, kivet ja kuopat voivat aiheuttaa vakavia loukkaantumisia, varsinkin jos mukana on leikkikaveri, jonka myötä vauhti nousee helposti..
Koirapuistoilu: Greyhound ei ole välttämättä tyypillinen ”koirapuistokoira”. Vauhti kasvaa nopeasti valtavaksi, ja piilossa olevat vanhat vammat voivat ärtyä äkkikäännöksissä. Koirapuistoissa myös maasto saattaa tuoda omat haasteensa juoksemiseen.
Valvottu riehuminen: Kaveritreffit aidatulla, tasaisella alueella (kuten maneesissa tai aidatulla hiekkakentällä) ovat loistavia, mutta ihmisen on oltava tarkkana. Jos meno muuttuu liian villiksi tai ”metsästykseksi”, tilanne on katkaistava ja koirat rauhoitettava. On myös hyvä ottaa yksilölliset erot huomioon, on yksilöitä joita ei voi viedä riehumaan tällaisiin tapahtumiin.
Huomaathan, että kennelkopan käyttäminen koskee myös greyhoundeja.
Maneesit ja radat: Tasainen hiekkapohja on greyhoundille turvallisin paikka toteuttaa lajinomaista juoksuhaluaan.

Ratakoirien taustat

Nämä koirat ovat usein tottuneet käsittelyyn, mutta tavallinen kotiympäristö on niille uusi.

Koirat ovat eläneet kenneleissä, joissa ne ovat liikkuneet vapaana paddokeilla päivittäin. Ne ovat sosiaalisia, mutta kaipaavat opastusta kotielämän sääntöihin.
Koiran kanssa kotielämään totettelu tulee aloittaa, kuten pennuille aivan alusta ja pikkuhiljaa. Koirat eivät ole entisessä elämässään olleet kaupungin vilinässä eivätkä matkustaneet julkisilla. Koirat oppivat kyllä ja onkin tärkeää totuttaa koira niihin asioihin joita sen kanssa tulevaisuudessa aikoo tehdä.
Koirat ovat syöneet vehnäpohjaista nappulaa, johon on sekoitettu kypsää broileria, nautaa (kypsänä tai raakana) sekä kalaa (sardiineja ja lohta). Niille on usein tehty ”keitos”, jossa kaikki ainekset ja kasvikset sekoitetaan veteen. Tämä on samalla toiminut koiran tärkeimpänä nesteytyksenä.

KUONOKOPPA / KENNELKOPPA

May’s Galgo Rescue korostaa, että kuonokoppa tai tuttavallisemmin kennelkoppa on vinttikoiran tärkein henki- ja tapaturmavakuutus ja merkki vastuullisesta omistajasta. Se ei kerro koiran vihaisuudesta, vaan omistajan halusta taata turvallinen ja vapaa elämä.

Miksi juuri kennelkoppa?

Vinttikoirien iho on erittäin ohut. Vauhdikkaassa leikissä pienikin hampaiden kopsahdus tai innokas ”nappailu/hammastelu” voi aiheuttaa suuria haavoja, jotka vaativat eläinlääkärinhoitoa ja tikkejä. Koppa on kuin kypärä tai suojalasit: se estää tapaturmat ennen kuin niitä sattuu.
Saalisvietti ja kiihtymys: Kun vinttikoira kiihtyy juostessa, sen saalisvietti herää. Koppa antaa koiralle mahdollisuuden toteuttaa lajinomaista juoksemista ja leikkiä muiden kanssa ilman riskiä siitä, että leikki muuttuu vahingossa vakavaksi. Koppa päässä koira voi nauttia muiden koirien seurasta turvallisesti. Se antaa muille koirille ja omistajille turvallisen olon – koppa on merkki siitä, että tämä koira pelaa reilua peliä.
Hygienia ja terveys: Koppa estää koiraa syömästä lenkillä maasta vaarallisia asioita, kuten koiralle myrkyllisiä asioita, ruokaa tai ulosteita.

Kennelkopan ominaisuudet

Mahdollistaa läähättämisen ja juomisen: Toisin kuin kankaiset koulutusmaskit, oikeaoppinen kennelkoppa on korimainen ja ilmava. Koira pystyy läähättämään täydellä teholla, juomaan vettä ja ottamaan namupaloja kopan läpi.
Kevyt ja huomaamaton: Laadukas muovinen tai metallinen koppa on koiralle hetken totuttelun jälkeen huomaamaton varuste, joka ei estä normaalia kommunikointia muiden koirien kanssa.
Huomaathan, että koiraa ei voi jättää kuonokopan kanssa yksin esim. kotiin valvomatta. Kopan kanssa koira ei välttämättä saa oksennettua.

Kopan käyttö käytännössä

Uudet kohtaamiset: Käytä koppaa aina, kun esittelet rescue-koirasi uusille koirakavereille. Se antaa sinulle mielenrauhan lukea koirasi eleitä ilman pelkoa puremisesta. Vaadi myös muita pitämään omilla koirillaan koppaa päässä näin oma koirasi ei saa muiden hampaista itseensä osumia.
Koppaa on myös hyvä käyttää, kun koiraa tutustuttaa kotona pieniin koiriin tai kissoihin.
Juoksuhetket: Aidatulla alueella (esim. koirapuistot) koppa on ehdoton, jos mukana on useampia koiria. Erityisesti pienet koirat saattavat aiheuttaa vinttikoirissa metsästysvietin ja ne lähtevät saalistamaan toista koiraa. Näissä tilanteissa koppa voi pelastaa toisen koiran hengen.
Ei rangaistus: Koppa laitetaan päähän iloisesti ja kehujen kera juuri ennen hauskoja asioita (lenkki, vapaana juoksu). Näin koira yhdistää kopan vapauteen ja hauskanpitoon.
Koppaa voi käyttää myös väliaikaisesti haavojen muun nuolemisen estoon kaulurin sijasta. (kennelkoppa kiinteällä suojalla)

Koppa on osoitus siitä, että välität koirastasi ja muista. Se on työkalu, joka mahdollistaa koiralle enemmän vapautta, ei vähemmän.

Lue lisää: https://www.maysgalgorescue.fi/2024/06/03/turvallisuus-ja-uusi-koira/