Kokemuksia ja ajatuksia kotihoitajuudesta

Kirjoittanut: Pia Kanerva

Aika tasan vuosi sitten olimme viikonloppu reissussa tuttavaporukalla, jossa ihan sattumalta tuli puheeksi kuinka olemme miettineet kotihoitajiksi ryhtymistä. Tuttavamme tiesi suositella meille May’s Galgo Rescueta ja samantien otin talteen Katin puhelinnumeron, johon viestittelinkin samantien reissusta kotiin päästyämme – ja sitten hypättiinkin suoraan syvään päätyyn. 

Vuoden aikana meillä on pyörähtänyt yhteensä 25 koiraa kotihoidossa. Jokainen omanlaisensa persoona, ja muutama aivan spesiaali tyyppi, joita on ikävä edelleen. Galgot tai podencot eivät olleet meille entuudestaan tuttuja rotuna ja onkin ollut mahtava huomata, kuinka helposti ja mutkattomasti ihan jokainen näistä koirista on sujahtanut oman laumamme sekaan. Aivan uskomattoman helposti.

Kotihoitajuudessa ehdottomasti parasta on päästä konkreettisesti auttamaan ja saada olla mukana saattamassa koiria kohti parempaa tulevaisuutta. Lisäksi tämä on antanut ihan mielettömästi lisää koirakokemusta ihan joka saralta. Ja kuten aiemmin mainitsin, joitain kotihoitolaisia on edelleen ikävä ja heistä on jäänyt ihan mielettömän ihania muistoja jokaisesta. Kuitenkin alusta asti ollaan asennoiduttu niin, että nämä ovat täällä vaan läpikulku matkalla kohti ikiomia kotejaan ja näin pystytään auttamaan mahdollisimman montaa. Toki muutamilla kotihoitajilla on käynyt myös ns. “Foster failure” ja hoitolaisesta onkin löytynyt rakastettu uusi perheenjäsen. 

Ja tietystihän mekin olemme oman May’s koiramme löytäneet perheeseemme ja mistä sitä tietää vaikka tulevaisuudessa joku kotihoitolainen tulisikin jäädäkseen? Sehän tässä parasta onkin, kun koskaan ei voi tietää mitä tulee vastaan.

-Pia ja Jari