”Poteroporinaa” eli elämää podencojen kanssa

Kirjoittanut: Tanja Hasu

”Jokainen tsäänssi on mahdollisuus” eli aina kun pääset ulos, voit ajatella olevasi metsällä. Tämä on podenco poikiemme, Maunon ja Cupidon, motto. Ja mahdollisen riistan suhteen he eivät ole ronkeleita; muun muassa jäniseläimet, hirvieläimet, oravat, linnut, sisiliskot, myyrät ja lentävät roskat ovat heidän mielenkiinnon kohteitaan. Podencot eivät ole vinttikoiria, jotka metsästävät näöllään. Podencot ovat alkukantaisia metsästyskoiria; oikeita monitaitureita, jotka metsästävät sekä näkö-, kuulo- että hajuaistilla. Nenä käy koko ajan sekä ilmavainua että maavainua!

Oma alkukantaisten välimerellisten koirien laumamme typistyi kahdesta yhteen ykskaks yllättäen ja traagisesti loppuvuodesta 2022 ja 4-vuotias etnankoira narttumme jäi ainoaksi koiraksi. Pian sen jälkeen tuli May’s Galgo Rescuen Facebookiin postaus perreralta pelastetusta podenco pojasta Mr. Mau. Jokin (tottapuhuen kaikki) tässä pojassa jysähti suoraan sydämeen ja lujaa. Mr. Mau pääsi Espanjassa kotihoitoon suomalaiseen perheeseen ja saimmekin sieltä mahtavan paljon tietoa pojasta. HESYn joulumyyjäisissä jututin Katia ja Soilea ja kyselin lisää tästä Mr. Mausta. Joulun alla teimme adoptiohakemuksen parin haastattelun jälkeen ja olimme niin onnellisia, kun jouluaaton aattona 2022 solmimme adoptiosopimuksen Mr. Mausta 😅

Mauno oli koira- ja ihmissosiaalinen heti alusta alkaen, enemmän pidättyvä kuin tungetteleva. Reipas nuorimies, joka valloitti sohvan ja pyysi selällään maharapsuja heti ensimmäisenä päivänä. Tiedostimme, että tämä ominaisuus ei ollut itsestäänselvyys rescuekoirien kanssa mutta tällainen meidän Mauno oli. Mauno on luonteeltaan alistuva ja mukautuva ja meidän sitä noin 3 vuotta vanhemman etnankoira nartun kanssa ei ole tullut mitään epäselvyyttä lauman hierarkiasta. Keskenään koirat leikkivät harvakseltaan mutta riitaa ei ole tullut ikinä. 

Mr. Mau eli Mauno lensi Suomeen 12.1.2023 ja tyyppi oli yhtä rento kuin kotihoitaja oli kertonutkin. Alussa Mauno selvästi pelkäsi, kun otimme käteen pitkulaisen esineen,  esimerkiksi suihkulastan tai varsi-imurin. Pelko ei kuitenkaan ottanut valtaa, vaan Mauno uteliaana podencona tutustui omaehtoisesti esineeseen heti, kun sen laittoi maahan. 

Loppuvuodesta 2023 tuntui, että voisimme ottaa myös kotihoitoon koiran ensimmäistä kertaa ikinä. Heti alusta lähtien meille oli selvää, että kotihoidettava olisi mitä todennäköisimmin podenco/podencomix. MGR yhteistyötaho Marian DF DF:n Facebookissa oli hurmaava valko-ruskea podenco-poika Cupido ja Katin kanssa sitten sovimme, että Cupido tulisi meille kotihoitoon etsimään sitä oman loppuelämänsä kotia.  

Cupido lensi Suomeen meille kotihoitoon 19.11.2023. Cupido fiksuna poikana osasi olla neutraalisti Iiriksen kanssa, joka paineistuu ”iholle käyvistä” koirista todella nopeasti. Maunonkin kanssa oli neutraali ensitapaaminen, pojathan olivat passien mukaan varsin samanikäiset. Muutaman päivän jälkeen kävi selväksi, että Cupido koki olevansa lauman arvoasteikossa Maunoa ylempänä. Mauno on muidenkin koirien kanssa varsin alistuva persoona. Cupidolla oli aluksi hieman taipumusta ihmisten, lelujen ja herkkujen resursointiin. Tilanteita ennakoimalla arki lähti sujumaan aina vaan rennommin koirien kesken. Parin viikon kuluessa alkoi tuntua siltä, että tämä ”velcro-koira” Cupido voisi kuulua pysyvästi laumaamme ja teimmekin siitä sitten adoptiohakemuksen, joka hyväksyttiin.

Molemmat pojat sopeutuivat varsin nopeasti Suomen talveen, pukemiseen ja hihnassa ulkoiluun. Cupido on hieman kylmänarempi ja alussa vessa-asioiden hoitaminen puettuna oli siitä outoa. Viime talvi oli kylmä ja tossujakin piti pitää monena päivänä ulkoillessa. Mauno rakastaa lunta ja lumessa hyppimistä. Vain kovalla sateella eivät ole innolla ovesta ulos lähdössä, muulloin kyllä. Tykkäämme liikkua luonnossa muutenkin ja se on vielä mukavampaa, kun on mukana lauma ympäröivästä luonnosta todella kiinnostuneita koiria. Sulan maan aikaan tykkäämme ajella retkeilyautollamme uusiin luontokohteisiin kävelemään ja molemmat pojat ovat sopeutuneet oitis retkeilyautolla reissaamiseen.

Meidän pojat ovat todella riistaviettisiä ja onpa kerran aidatussa koirapuistossa Mauno lähtenyt oitis ajamaan takaa sinne eksynyttä jänistä. Jänis onneksi pääsi karkuun pienestä aidanraosta ja Mauno oli kovasti sullomassa itseään läpi samasta raosta. Jos haaveilee kuuliaisesti seuraavasta irti pidettävästä koirasta, niin podenco ei mielestäni ole sellainen. Korvat ovat komeat mutta ulkona niillä monesti kuunnellaan kaikkea muuta paitsi omistajaa. Asumme taajamassa ja ympäristössä on runsaasti riistaa (jäniksiä, oravia, metsäkauriita, kettuja, …) ja poikien mielestä lieneekin aikamoinen podencotaivas nähdä jänö kerrostalomme ulko-oven läpi jo ennen oven avautumista. Naapurusto tuskin tykkää yhtä paljon ennen aamukuutta raikuvasta podencokiljunnasta